Joo pojat, kuva on vuodelta 2004, ja ihan pallokentän vierestä, jossa yhdessä aikoinaan pelattiin, ja voitettiin 2-0, joista tein silloin molemmat maalit, siksi harvinaista, koska tein vapaa potkusta suoraan maalin, potku meni suoraan muuriin,. josta se kimpoi muurista sinne maaliin! En miettinyt sitä itse, mistä moinen, mutta joukkue hengestä, se aina minulle on lähtenyt, ja sitä mukaan mennään! Tämä kuva on otettu kymmenen vuotta sitten, mutta miksi kirjoitan. Siksi, koska 20- vuotta sitten olin MU-URHEILIJOIDEN jalkapallo juokkueen vuoden pelaaja, ja siihen niin sanotusta ”titteliin”, tarvitaan vähän enemmän, mitä peli kentällä tarvitaan! Tosi asiassa, tähän joukkueeseen ensinnäkin, ei pääse kyllä helposti! Olin haminassa alikersanttina, ja sitten päädyin tuohon ravinteli-alalle, mutta kummiskin tarvitsin sitä vapaa-ajan harrastusta, Harri Määttänen oli ehdottanut, että Harri ja hänen veljensä Jyrki pelaavat tuossa Malmin Urheilijoissa jalkapalloa, no miten sinne pääsee?, Tule treeneihin, siitä se lähti, Raimo Pekki oli siihen aikaan vuoden pelaaja, ja vasen laita sama niin kuin minulla! Silloin, kun Jyrki Määttänen oli valmentajamme, oli 1994 tämä erikoinen vuosi, eli 20-vuotta sitten olin vuoden pelaaja, mitä siihen vaadittiin? Aloitin pelaamaan Malmin-hjk:ssa noin 9-vuotiaana, ja olin pelannut siitä asti, eli tämä peli silmä, sekä juoksun nopeus kehittyi. Silloin vuonna 1994 olin naimisissa, töissä, sekä pelasin, kävin juoksu lenkkejä ympäri vuoden, talvella pelasin sählyä, ja tietenkin kesäisin jalkapalloa. Paloheinässä treenasin aina menin polkupyörällä, sit 5 kilometrin juoksu, tukki pölkyn nostamista, ja aivan luonnossa, sillä aina minulla oli ohjelmassa, yksi lepo päivä, ja taas sitten meidän jalkapallo matsi. Muistan aikoinaan, kun meillä oli 4- kertaa jalkapalloa 2-kertaa treenit, plus 2 matsia, oltiin koko ajan kentällä, joku sano täähän tuntuu ihan ”ammattilaisuudelta”, mutta viikko rytmi oli sellainen, ainakin poika miehillä siihen aikaan? Olen itse tehnyt kaksi ”hattu” maalia, mutta tämä ala-Malmin nurmikentän Hattu temppu oli legendaarinen, se tuli vasta toisella puoli-ajalla, nyt siitä vähän kimpaannuin, kun Jyrki vähän sanoi yleisesti, että eikö peli kulje? Otin pienen mehu hörpyn tonkastani, ja laitoin tiukemmaksi jalkapallo kengäni, siitä se alkoi, heti kaksi maalia, ja Raimo takana huusi, että hyvin menee, anna ”palaa”, tehtyäni kolmannen maalin puolesta välistä kenttää, sit alkoi jo vasta puoli horjua, meillä oli se henki päällä, kiitos meidän maalivahdillemme pitkälle Jonelle, sekä vasen laialle Raimolle, hän todella huusi, ja antoi niitä peli vihjeitä siinä ottelussa, mutta minulla oli tosiaan se pelaajan hurmio, mikä edes auttaa aina voitosta voittoon! Kiitos koko joukkueelle, kerron vielä, että olen juossut marathoonin 4- kertaa, sekä pääkaupunki-juoksun 5- kertaa, siksi tämä pohja kunto, näin se on pojat, mutta kerta kaikkiaan, olisi kiva nähdä jossai merkeissä, terv, jorkki, numerolla-11, adios.
Joo pojat, kuva on vuodelta 2004, ja ihan pallokentän vierestä, jossa yhdessä aikoinaan pelattiin, ja voitettiin 2-0, joista tein silloin molemmat maalit, siksi harvinaista, koska tein vapaa potkusta suoraan maalin, potku meni suoraan muuriin,. josta se kimpoi muurista sinne maaliin! En miettinyt sitä itse, mistä moinen, mutta joukkue hengestä, se aina minulle on lähtenyt, ja sitä mukaan mennään! Tämä kuva on otettu kymmenen vuotta sitten, mutta miksi kirjoitan. Siksi, koska 20- vuotta sitten olin MU-URHEILIJOIDEN jalkapallo juokkueen vuoden pelaaja, ja siihen niin sanotusta ”titteliin”, tarvitaan vähän enemmän, mitä peli kentällä tarvitaan! Tosi asiassa, tähän joukkueeseen ensinnäkin, ei pääse kyllä helposti! Olin haminassa alikersanttina, ja sitten päädyin tuohon ravinteli-alalle, mutta kummiskin tarvitsin sitä vapaa-ajan harrastusta, Harri Määttänen oli ehdottanut, että Harri ja hänen veljensä Jyrki pelaavat tuossa Malmin Urheilijoissa jalkapalloa, no miten sinne pääsee?, Tule treeneihin, siitä se lähti, Raimo Pekki oli siihen aikaan vuoden pelaaja, ja vasen laita sama niin kuin minulla! Silloin, kun Jyrki Määttänen oli valmentajamme, oli 1994 tämä erikoinen vuosi, eli 20-vuotta sitten olin vuoden pelaaja, mitä siihen vaadittiin? Aloitin pelaamaan Malmin-hjk:ssa noin 9-vuotiaana, ja olin pelannut siitä asti, eli tämä peli silmä, sekä juoksun nopeus kehittyi. Silloin vuonna 1994 olin naimisissa, töissä, sekä pelasin, kävin juoksu lenkkejä ympäri vuoden, talvella pelasin sählyä, ja tietenkin kesäisin jalkapalloa. Paloheinässä treenasin aina menin polkupyörällä, sit 5 kilometrin juoksu, tukki pölkyn nostamista, ja aivan luonnossa, sillä aina minulla oli ohjelmassa, yksi lepo päivä, ja taas sitten meidän jalkapallo matsi. Muistan aikoinaan, kun meillä oli 4- kertaa jalkapalloa 2-kertaa treenit, plus 2 matsia, oltiin koko ajan kentällä, joku sano täähän tuntuu ihan ”ammattilaisuudelta”, mutta viikko rytmi oli sellainen, ainakin poika miehillä siihen aikaan? Olen itse tehnyt kaksi ”hattu” maalia, mutta tämä ala-Malmin nurmikentän Hattu temppu oli legendaarinen, se tuli vasta toisella puoli-ajalla, nyt siitä vähän kimpaannuin, kun Jyrki vähän sanoi yleisesti, että eikö peli kulje? Otin pienen mehu hörpyn tonkastani, ja laitoin tiukemmaksi jalkapallo kengäni, siitä se alkoi, heti kaksi maalia, ja Raimo takana huusi, että hyvin menee, anna ”palaa”, tehtyäni kolmannen maalin puolesta välistä kenttää, sit alkoi jo vasta puoli horjua, meillä oli se henki päällä, kiitos meidän maalivahdillemme pitkälle Jonelle, sekä vasen laialle Raimolle, hän todella huusi, ja antoi niitä peli vihjeitä siinä ottelussa, mutta minulla oli tosiaan se pelaajan hurmio, mikä edes auttaa aina voitosta voittoon! Kiitos koko joukkueelle, kerron vielä, että olen juossut marathoonin 4- kertaa, sekä pääkaupunki-juoksun 5- kertaa, siksi tämä pohja kunto, näin se on pojat, mutta kerta kaikkiaan, olisi kiva nähdä jossai merkeissä, terv, jorkki, numerolla-11, adios.